10.7.2016

Onnea ja epäonnea.


Kävimme Fiian kanssa taas tänään Myrskylässä ratsastusseura Kopseen estekisoissa. Kisapaikka on alle puolentunnin ajomatkan päässä, joten tänäänkään ei tarvinnut herätä hirveän aikaisin. Tamma oli tosin poikkeuksellisesti laitumella kisoja edeltävän yön. Ajattelin että se ehkä rauhoittaisi menoa hieman, ja olinkin oikeassa tällä kertaa.

Laitoimme Fiian lähtövalmiiksi pihatossa, jossa se oli huomattavasti rauhallisempi kuin tallissa. Pihatosta sitten suoraan koppiin, ja suunta kisapaikkaa kohti. Olimme juuri sopivasti hieman ennen ensimmäisen luokan alkua paikalla. Kävin maksamassa lähtömaksut, ja hoitaja kävelytti tammaa sillä aikaa.

Hyppäsimme ensimmäisenä luokan 50-60cm. Tein taaskin vain kevyen verkan, jottei tamma kuumenisi liikaa. Fiia oli ihan hyvällä tuulella, sekä erittäin rauhallinen. Sitä joutui ehkä jopa hieman ratsastamaan eteenpäin alussa. Pikku hiljaa se kuitenkin heräili, ja päätin antaa sen kävellä jottei kierrokset nousisi liian korkealle. Minua hieman jännitti torstaisen valmennuksen jälkeen että mitenhän meidän käy, joten olin ottanut raipankin mukaan kaiken varalta. 

Rata oli sama kuin viimeksi, joten en käynyt kävelemässä sitä tällä kertaa. Radalle päästyäni kävelin melkein tuomaripäätyyn asti, ja nostin laukan vasta tervehdyksen jälkeen. Suuntasin luottavaisin mielin kohti ensimmäistä estettä. Fiia hyppäsi kaikki esteet todella varmasti, eikä kolautellut jalkojaan puomeihin. Ainoastaan viimeiselle esteelle se lähti hieman kaukaa, sillä itse olisin odottanut vielä yhtä askelta ennen hyppyä. Ohjia löysäämällä pääsimme kuitenkin tästäkin esteestä puhtaasti yli ja siirryimme odottamaan uusintaa.

Ratsastin uusinnassa ensimmäisenä, josta johtuen jouduin siis aivan itse päättämään mistä välistä kannattaisi kääntää. Ratsastin mahdollisimman lyhyet tiet, mutta Fiia ei vaihtanut laukkaa esteiden päällä, joten jouduin tekemään muutaman vaihdon raviaskeleen kautta. Tästä johtuen sijoituimme toiseksi. häviten vain muutamalla sadasosasekunnilla ykköselle. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän suoritukseen. Palkintojenjakoon menin tällä kertaa taluttamalla. jotta Fiia oppisi seisomaan siellä nätisti. Sovimme voittaja ratsukon kanssa että hän menisi kunniakierroksen käynnissä, jotta pääsisimme harjoittelemaan sitä miten palkintojenjaossa kuuluu käyttäytyä. Fiia seisoi nätisti paikallaan ruusukkeen laiton ajan, vaikka paarmat hieman kiusasivatkin sitä.


Sitten olikin vuorossa meidän toinen luokka, eli 70cm. Tähän luokkaan en sen kummemmin verrytellyt, vaan otin ainoastaan muutaman hypyn taas kumpaankin suuntaan. Luokassa oli vain neljä ratsukkoa, ja meidän lähtövuoro oli viimeisenä. Saimme tässäkin luokassa puhtaan radan, joten pääsimme uusintaan. Uusinta alkoi melko pian meidän perusradan jälkeen. Katselin kahden muun suoritusta ennen omaa vuoroani. Toinen ratsukko sai puhtaan radan, tehden aika tiukat tiet. Minun 
olisi siis tehtävä samanlailla jos haluaisin sijoittua.


Sitten pääsimmekin jo radalle. Tervehdin tuomaria, ja nostin laukan. Fiia oli yllättävän rauhallinen vielä tässäkin vaiheessa, joten luotin siihen että saisin sen kääntymään tiukoistakin väleistä. Ensimmäisellä esteellä kolautimme hieman puomiin, joka onneksi pysyi kuitenkin kannattimillaan. Seuraavalle esteelle olikin suht tiukka tie, ja pelkäsin että jos pitäisin liikaa, niin ottaisimme puomin alas. Annoin siis hieman ohjaa tammalle, luottaen siihen että se osaa katsoa askeleet tiukassa paikassa, ja niinhän se osasikin! Pääsimme loppuradan puhtaasti maaliin asti. Saimme parhaimman ajan, sekä näin ollen ensimmäisen sijan eli sinivalkoisen ruusukkeen! Tällä kertaa menin hakemaan ruusuketta ratsain, ja huomasin että harjoittelu oli selkeästikin tuottanut tulosta jo heti ensimmäisellä kerralla. Pääsimme varmaan ensimmäistä kertaa ikinä menemään kunniakierroksen hallitussa laukassa, ilman että ruusuke lentelisi pitkin kenttää.


Sitten päästäänkin siihen epäonniseen osuuteen. Kisamatkalla ajattelimme poiketa Siwassa hakemassa jäätelöä ja juomista. Fiia odotteli kiltisti trailerissa sen aikaa, ja autolle palatessani huomasin että sehän ei lähdekään enää käyntiin. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin soittaa apujoukkoja paikalle, purkaa hevonen ulos trailerista Orimattilan keskustassa, irrottaa koppi autosta ja työntää autp käyntiin. Tämän jälkeen laitettiin koppi takaisin kiinni, hevonen kyytiin ja päästiin vihdoinkin jatkamaan matkaa tallille. Startti tuli tiensä päähän näemmä, joten pienimuotoista autoremonttia olisi taas luvassa. Tästä johtuen en ole vielä aivan varma pääsemmekö ensi viikon sunnuntaina Nastolan kisoihin. Mikäli pääsemme niin siellä olisi tarkoitus hypätä luokat 70cm ja 80cm.

Tässä vielä muutamia kuvia tämän päivän kisoista. Kaikkien kuvien (c) Alisa Suppola.






4 kommenttia :

  1. Onnea onnistuneista kisoista. Sulla on oikein kiva blogi! Liityin lukijaksi :)

    http://braveava.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Käyn kurkkaamassa sun blogin!

      Poista
  2. Vau, te olette kyllä super pari. Onnea voitosta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Onneksi edes kisat menivät hyvin niin ei niin kamalasti ärsyttänyt tuo auton hajoaminen.

      Poista