Koin tänään jonkinmoisen ahaa elämyksen kesken koulutreenien. Sain vihdoinkin hommattua kankisuitsiin kahdet kuolaimet, joten päätin mennä päivän treenit kangilla. Tarkoituksena oli harjoitella sunnuntain kouluohjelmia, mikäli kentällä ei olisi aivan liian kuuma.
Lämpötila oli suht ok, eikä ötökätkään kiusanneet ihan mahdottomasti. Fiia oli alkuverkassa jo tosi hyvä ratsastaa, ei roikkunut ohjalla tai ollut jäykkä kumpaankaan suuntaan. Otin pikkuhiljaa kankiohjaa käteen, ja alkuun Fiia vastusti ohjasotetta muutaman kerran. Hetken kuluttua homma alkoi kuitenkin sujua. Otin ravia ja laukkaa kumpaankin suuntaan , ja pyrin kokoamaan Fiiaa mahdollisimman paljon. Pätkittäin meno tuntuikin jo tosi mukavalta, ja hevosestakin alkoi löytymään ihan uusia puolia.
En viitsinyt sen kauempaa hinkata näitä kokoamisjuttuja, vaan aloin treenaamaan ohjelmia. Ajattelin mennä kummankin ohjelman vain kerran läpi, ja jatkaa treenejä sitten taas huomenna. Ihme kyllä muistin jotakuinkin kummankin ohjelman jo ulkoa. Suurimmaksi ongelmaksi meille koitui nuo käyntiosuudet. Kummassakin ohjelmassa on keskikäyntiä laukkapätkän jälkeen. Fiia kuumuu sen verran paljon ettei hommasta meinaa tulla mitään. Sain kuitenkin ratsastettua molemmat ohjelmat kerran läpi, joten lopetamme treenit tältä päivältä. Harjoitellaan sitten huomenna lisää noita käyntiosuuksia. Kisoissa täytyy pyrkiä ratsastamaan muut kohdat ihan super huolellisesti sillä saamme aivan varmasti huonot pisteet käyntiosuuksista. Fiia ei millään malttaisi kävellä laukan jälkeen, mutta eipä auta kuin treenata tätä hommaa kisoissa.
Seuraavia estekisoja en ole vielä päättänyt. Olen miettinyt josko pyytäisin jotain kokeneempaa hyppäämään Fiialla muutaman kerran, jotta sekin saisi hyviä suorituksia alle. Nythän homma menee jotakuinkin niin että pitelen sitä aivan liikaa, ja pelkään kieltämistä. Minun olisi tarkoitus mennä hyppäämään kaverini hepalla ensi viikolla mikäli suunnitelmat toteutuu. Olen joskus aiemmin kisannutkin muutaman kerran tällä hevosella, joten se on minulle tuttu. Toivottavasti tämä epävarmuus on vain hetkellistä , sillä kumpikin meistä kuitenkin tykkää hyppäämisestä. Ei auta kuin yrittää treenata ahkerasti ja käydä valmennuksissa.
Esteratsastus on kuitenkin aina ollut enemmän se minun juttu. Viimeaikoina olen tosin alkanut pitää jollakin tapaa myös kouluratsastuksesta. Toisinaan on kiva käydä koulukisoissakin hakemassa arvostelupaperi, josta voi sitten katsoa mitä kannattaisi lähteä parantamaan :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti