Nyt treenataan, ja kunnolla!

Meidän suunnitelmat muuttuivatkin taas vaihteeksi ihan päinvastaisiksi (yllätys yllätys). Peruin kaikki kisasuunnitelmat viikonlopun osalta, sillä koulukisojen ensimmäinen luokka oli muutettu harjoituskilpailuksi, eikä siinä ollut virallista tuomaria, mutta lähtömaksu oli kaikesta huolimatta sen saman 25 euroa. Jotenkin tuo summa kuulosti mielestäni kohtuuttoman suurelta, siihen nähden ettei ns. oikeaa tuomaria ollut. Niinpä otinkin perjantaille estevalmennuksen, meidän valmentajan Olgan hevosella. Aluksi meinasin mennä sinne Fiialla, mutta sitten päädyinkin menemään täysin vieraalla hevosella, ja pakko myöntää että se teki oikeasti hyvää. Ratsuni oli täysin Fiian vastakohta, hieman laiska ja raskas ratsastaa, mutta hyppäsi kuitenkin varmasti mitä vain, mistä vain.

Valmennuksesta jäi erittäin hyvä fiilis päälle, ja sovimmekin jo Olgan kanssa että ajan Fiian tiistaina sinne, jolloin hän ratsastaa sillä. Mikäli kaikki sujuu hyvin,  niin tarkoituksena olisi ottaa lopuksi muutama hyppykin. Perjantaina sitten menemme uudestaan samaan paikkaan, ja tällä kertaa osallistun itse tammalla estevalmennukseen. Huh, toivottavasti kaikki menee hyvin.

Tänään jatkettiin kankiharjoituksia, keskittyen samalla Fiian lempipuuhaan eli väistöihin. Tämä tuottikin melko paljon harmaita hiuksia, sillä Fiialla nousi kierrokset tappiin asti jo heti alkuun. Väistöt meni jotakuinkin niin että hevonen juoksi päättömästi sivuttain pohjetta vasten. Työskentelimme hetken ympyrällä laukassa, jonka jälkeen palasimme väistöjen pariin. Muutaman kerran Fiia jaksoi aina keskittyä, jonka jälkeen mentiin taas ihan päättömästi. Tämä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Jatkoimme harjoituksia niin kauan että sain hevosen takaisin kuulolle, sekä keskittymään siltä vaadittuihin tehtäviin. Lopuksi pääsimme menemään muutaman väistön laukassakin ilman sen suurempaa fiaskoa. Täytyy näemmä ottaa nämä taas päivätreeneihin mukaan, jottei siitä tarvitse tehdä niin suurta draamaa joka kerta.

Helteestä ja hermojen kireydestä johtuen teimme alle tunnin, suht tehokkaan treenin. Nyt olisi tosiaan ensi viikolla tarkoitus valmentautua. Voi olla että otamme myös yhden koulutunnin tulevalle viikolle, riippuen ihan siitä miten sen saa sovitettua töiden oheen. Seuraavat kisat olisi näillä näkymin vasta 13.8 ja 14.8 Myrskylässä. 13 päivä olisi estekisat, joista en ole aivan varma vielä, mutta 14 päivä koulukisoihin menemme joka tapauksessa.

Ratsastussaappaani alkavat vetelemään jo viimeisiään, joten olisi aika hankkia uudet. Nämä nykyiset mountain horsen saappaat ovat palvelleet noin viisi vuotta, mutta nahka alkaa olemaan jo niin venynyttä, että saappaat ovat todella löysät. 

Osaisitteko suositella hyviä saappaita?

Ehkä kouluratsastuskin voi olla kivaa.

Koin tänään jonkinmoisen ahaa elämyksen kesken koulutreenien. Sain vihdoinkin hommattua kankisuitsiin kahdet kuolaimet, joten päätin mennä päivän treenit kangilla. Tarkoituksena oli harjoitella sunnuntain kouluohjelmia, mikäli kentällä ei olisi aivan liian kuuma.

Lämpötila oli suht ok, eikä ötökätkään kiusanneet ihan mahdottomasti. Fiia oli alkuverkassa jo tosi hyvä ratsastaa,  ei roikkunut ohjalla tai ollut jäykkä kumpaankaan suuntaan. Otin pikkuhiljaa kankiohjaa käteen, ja alkuun Fiia vastusti ohjasotetta muutaman kerran. Hetken kuluttua homma alkoi kuitenkin sujua. Otin ravia ja laukkaa kumpaankin suuntaan , ja pyrin kokoamaan Fiiaa mahdollisimman paljon.  Pätkittäin meno tuntuikin jo tosi mukavalta, ja hevosestakin alkoi löytymään ihan uusia puolia.

En viitsinyt sen kauempaa hinkata näitä kokoamisjuttuja,  vaan aloin treenaamaan ohjelmia. Ajattelin mennä kummankin ohjelman vain kerran läpi, ja jatkaa treenejä sitten taas huomenna.  Ihme kyllä muistin jotakuinkin kummankin ohjelman jo ulkoa.  Suurimmaksi ongelmaksi meille koitui nuo käyntiosuudet. Kummassakin ohjelmassa on keskikäyntiä laukkapätkän jälkeen. Fiia kuumuu sen verran paljon ettei hommasta meinaa tulla mitään. Sain kuitenkin ratsastettua molemmat ohjelmat kerran läpi, joten lopetamme treenit tältä päivältä. Harjoitellaan sitten huomenna lisää noita käyntiosuuksia. Kisoissa täytyy pyrkiä ratsastamaan muut kohdat ihan super huolellisesti sillä saamme aivan varmasti huonot pisteet käyntiosuuksista. Fiia ei millään malttaisi kävellä laukan jälkeen, mutta eipä auta kuin treenata tätä hommaa kisoissa.

Seuraavia estekisoja en ole vielä päättänyt. Olen miettinyt josko pyytäisin jotain kokeneempaa hyppäämään Fiialla muutaman kerran, jotta sekin saisi hyviä suorituksia alle. Nythän homma menee jotakuinkin niin että pitelen sitä aivan liikaa, ja pelkään kieltämistä. Minun olisi tarkoitus mennä hyppäämään kaverini hepalla ensi viikolla mikäli suunnitelmat toteutuu. Olen joskus aiemmin kisannutkin muutaman kerran tällä hevosella, joten se on minulle tuttu. Toivottavasti tämä epävarmuus on vain hetkellistä , sillä kumpikin meistä kuitenkin tykkää hyppäämisestä. Ei auta kuin yrittää treenata ahkerasti ja käydä valmennuksissa.

Esteratsastus on kuitenkin aina ollut enemmän se minun juttu. Viimeaikoina olen tosin alkanut pitää jollakin tapaa myös kouluratsastuksesta. Toisinaan on kiva käydä koulukisoissakin hakemassa arvostelupaperi, josta voi sitten katsoa mitä kannattaisi lähteä parantamaan :)

Epävarmuus iskee.

Tänään pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin jättämään sunnuntain estekisat väliin, ja menemään niiden sijaan koulukisoihin Jokelaan. Meidän meno on jo jonkin aikaa ollut suht epävarmaa etenkin valmennuksissa. Fiia on kyttäillyt paljon, ja pelleillyt ihan kunnolla niin että olen pudonnutkin jo muutaman kerran. Tästä johtuen olen itse nykyään todella epävarma hypätessä, ja tämä näkyi tämän päivän valmennuksessakin,

Kävimme pitkästä aikaa Mäntsälässä meidän valmentajan luona tunnilla. Päivän teemana oli kaikenlaiset erikoisesteet. Kentällä oli mm. kaksi vesimattoa, joista toisessa oli vettä, erilaisia lankkuja, "portti", sekä laine.

Aloitimme kevyellä alkuverkalla, jonka jälkeen tulimme ravissa ensimmäisenä sellaista vaalean sinistä lankkuestettä, joka oli korkeudeltaan ehkä 50cm. Fiia kyttäsi estettä jo kaukaa eikä suostunut menemään lähellekään sitä. En kuitenkaan antanut periksi, vaan ratsastin sitä valmentajan ohjeiden mukaisesti kokoajan vain kohti estettä, ja lopulta päästiin käynnissä sen yli. Seuraava kerta tultiinkin jo ravissa, ja päästiin yli suoraan. Sitten tultiin samaa estettä noin 70cm korkuisena okserina toisesta suunnasta. Ensimmäisellä kerralla Fiia taas stoppasi esteen eteen, mutta sen jälkeen päästiin puhtaasti sen yli.

Tämän jälkeen hyppäsimme sateenkaariestettä, sekä vesimattoa jonka päällä oli vettä. Kumpikaan näistä ei ollut yhtään pelottava, vaan Fiia hyppäsi epäröimättä molemmat. Hypättiin kaikki esteet yksittäisenä ennen varsinaista rataa. Kieltely loppui tuon ensimmäisen esteen jälkeen, ja aloinkin miettimään voisiko Fiialla olla jotakin ongelmia vaaleiden esteiden hahmottamisessa vai mikä ihme sitä vaivaa. Kiellot nimenomaan tulevat yleensä tuollaisille vaaleille esteille, mutta sitten taas muurit ja vesimatot eivät tuota mitään ongelmia.

Lopuksi hyppäsimme hieman rataa. Rata meni sujuvasti, vaikka sainkin valmentajalta hieman moitteita siitä että otan usein kädellä liikaa kiinni, tai jään pitelemään Fiiaa liikaa. Epävarmuus vaikuttaa siis myös ratsastukseeni, sillä jotenkin alitajunnassa ajattelen että mitä hitaammin menemme, sitä varmemmin pysyn kyydissä mikäli Fiia kieltää.

Inhottava tunne tällainen, ja toivonkin pääseväni siitä joskus yli, Sunnuntaina olisi tarkoitus startara Jokelassa sekä helppo c, että helppo b mikäli nyt vain opin kummatkin radat ulkoa ennen sitä. Suurin pelkoni on että unohdan radan keskenkaiken. Onneksi minulla on aikaa treenata muutaman kerran kunnolla ennen kisoja.

Mitenkäs teidän treenit on sujuneet?

Maastakäsittelyä ja irtojuoksutusta.

Menimme hoitajan kanssa jo aamusta tallille, jotta ehtisimme puuhailla rauhassa ennen kuin minun täytyisi lähteä töihin. Tarkoituksena oli rakentaa erilaisia maastakäsin mentäviä tehtäviä kentälle, mutta koska silta jne oli kokenut vähän kovia niin päädyimme laittamaan pelkästään verhon. Tarkoituksena oli saada Fiia kävelemään verhon ali kaikessa rauhassa.

Fiia sai olla vapaana kentällä sen aikaa kun rakensimme tuon verhosysteemin. Tamma otti rennosti, ja hengaili keskellä kenttää katsellen samalla mitä me puuhaamme. Kun saimme tehtävän valmiiksi, kävin ottamassa Fiian kiinni ja menimme katselemaan verhoa.

Alkuun sitä piti ihmetellä hieman kauempaa,  mutta aika pian pääsimme ihan lähelle. Heiluttelin kankaanpalasia Fiian naaman edessä, sekä kaulalla. Alkuun se hieman säikkyi, mutta tottui siihen kuitenkin todella nopeasti. Tämän jälkeen lähdimmekin sitten menemään verhon läpi. Muutama ensimmäinen kerta meni hieman vauhdikkaasti, mutta sen jälkeen tamma huomasi ettei tässä ole mitään pelättävää, vaan käveli kaikessa rauhassa minun perässäni verhon läpi edestakaisin.

Lopuksi hoitaja talutti Fiiaa muutaman kerran tuosta läpi, jonka jälkeen laskimme sen vapaaksi kentälle hölkkäilemään. Otin muutaman irtojuoksutuskuvankin, sillä Fiia ravaili niin nätisti meidän ympärillä, ettei sitä tarvinnut edes hätistellä eteenpäin.

Kävimme laittamassa hevoselle varusteet päälle, ja hoitaja ratsasteli sitä hetken vielä kevyesti ravissa taivutellen, Tänään oli aika lämmin päivä, joten mitään tämän kummempaa ei jaksanut puuhailla. Kiva muutenkin treenailla välillä hieman kevyemmin.

Olen tässä pohtinut tämän kuun viimeisenä viikonloppuna olevia koulukisoja, enkä osaa nyt ollenkaan päättää menisinkö yhden vai kaksi luokkaa. Eniten mietityttää se että muistaisinkohan millään kahta koulurataa ulkoa. Noh, täytyy miettiä vielä hieman lisää sekä alkaa treenailemaan ohjelmaa/ohjelmia. Nyt on niin hyvät kelit, että olisi kiva päästä uittamaankin Fiiaa taas joku päivä,

Vauhdikas kisapäivä.

Tämän päivän ohjelmassa oli Uusmattilan tallilla järjestettävät Nastolan urheiluratsastajien estekisat, joissa hyppäsimme luokat 70cm ja 80cm. Kisoissa oli aika monta osallistujaa, joten pelkäsin päivän venyvän tosi pitkäksi. Meidän ensimmäisessä luokassa oli hieman alle 20 lähtijää, ja toisessa luokassa taas 29. Kauhukseni huomasin että radalle oli kaiken "kivan" lisäksi laitettu myös tuo muuri este, jota ainakin itse hieman pelkäsin.

Luokat alkoivat hieman etuajassa arvioituun aikaan verrattuna, joten suuntasin heti radan kävelyn jälkeen odottamaan verkkavuoroa. Verkka oli maneesissa, joka onkin ainoa miinus näissä kisoissa. Siellä ei ole ihan hirveästi tilaa, sekä sen lisäksi tuntuu että vähän väliä joku on esteen takana vaikka olet huutanut jo hyvissä ajoin hyppääväsi tietyn esteen. Noh, selvisimme kuitenkin verkasta kunnialla läpi, eikä yhtään kolariakaan tullut. Fiia oli suht hyvä ratsastaa, vauhtia oli ehkä hieman liikaa. Siirryimme ulos katselemaan muiden ratoja.

Aika moni tuntui kyttäilevän tuota muuria, jota itsekin jännitin kovasti. Pääsimme radalle kävelemään edellisen ratsukon suorituksen ajan, ja yritin kierrellä kaikkia esteitä joita fiia saattaisi kyttäillä. Tämä oli kuitenkin ihan turhaa, sillä tammalla oli selkeästi hyvä päivä! Pääsimme perusradan puhtaasti läpi, ja jatkoimme uusintaan. Olin niin hämmentynyt tuosta muurin ylityksestä että unohdin ihan kääntää lyhyen tien uusinnan ekalle esteelle. Eipä tuo haitanut, kun rata meni muuten niin hyvin, ja aikamme riitti joka tapauksessa viidenteen sijaan. Suurin palkinto minulle oli se että ylitin itseni, sekä luotin hevoseen. En ymmärrä mikä erikoisesteiden kammo minulle on kehittynyt viimeaikoina. Fiia on kuitenkin sen verran varma hyppääjä että minun pitäisi vain osata luottaa siihen.

Menin palkintojenjakoon ilman hevosta, sillä halusin välttää turhan härdellin sekä hevosen ylikuumenemisen. Palkintojenjaon jälkeen olikin jo seuraavan luokan radan kävely. Kävin kävelemässä radan pikaisesti ja tämän jälkeen jäin katsomaan muutaman ensimmäisen ratsukon suorituksen. Lähdin aikalailla viimeisten joukossa tässäkin luokassa, joten ehdin hyvin haukata hieman välipalaa ennen kun täytyi taas mennä verkkaamaan. Ravailin hieman alle, jonka jälkeen otin muutaman hypyn kummallekin esteelle oikeaan kierrokseen. Tämän jälkeen siirryin taas ulos katselemaan muiden suorituksia.

Fiia alkoi käymään jo hieman kierroksilla, ja lähtömerkin jälkeen lähdimmekin suht reippaasti matkaan. Pääsimme perusradan puhtaasti maaliin, jonka jälkeen aloinkin ratsastamaan aikaa. Uusinnan ensimmäinen ja toinen este meni todella hyvin, mutta seuraavalle esteelle matka sitten tyssäsikin. En ehtinyt saada Fiiaa tarpeeksi takaisin ennen estettä, eikä askeleet tuntuneet sopivan millään, joten Fiia kielsi ja kirjaimellisesti sukelsimme muurin sekaan. Aikalailla kaikki palat lentelivät ja Fiiakin kävi polvillaan. Kuin ihmeen kaupalla pysyin kuitenkin kyydissä ja sain rauhoiteltua hevosta. Odotimme esteen kasaamisen ajan, ja mietin jo että pitäisiköhän keskeyttää. Päätin kuitenkin kokeilla vielä kerran, ja uuden lähtömerkin jälkeen suuntasimme päättäväisesti kohti muuria. Etenimme tällä kertaa huomattavasti hitaammin, ja pääsimme puhtaasti yli! Loppurata sujui ilman virhepisteitä.

Suorituksemme ei yllätys yllätys riittänyt ruusukkeille, mutta emme olleet aivan viimeisiäkään. Onneksi kummallekaan ei käynyt mitään, saati jäänyt mitään kammoa tästä. Fiiakin taisi antaa kämmäilyni anteeksi, kun ei sen kummemmin jäänyt enää jarruttelemaan esteille. Ei muutakuin lisää ratatreeniä, ja kohti seuraavia kisoja!

Kuvia ei valitettavasti saatu tämän päivän suorituksista ollenkaan, mutta alla video molemmista radoista.



Saimme muuten vihdoinkin uuden ulkoasun, mitäs pidätte?

Irtohypytystä.

Tämän päivän treeniohjelmassa olikin irtohypytystä! En ole koskaan aiemmin irtohypyttänyt Fiiaa, joten hieman mietitytti että mitähän siitäkin tulee. Sain meidän hoitajan avukseni tallille. Rakensimme kolmen esteen kujan, niin että ensimmäisten esteiden väli oli 3 metriä, ja viimeinen väli 7 metriä. Kaksi ensimmäistä estettä oli tarkoitus pitää suht matalana, jotta viimeistä voitaisiin nostaa tarpeen mukaan.

Irtojuoksutin Fiiaa ensin hetken alle. Tämän jälkeen juoksutimme tammaa ensimmäiset kerran kujaan, ja se sujui ihan ok. Fiia kuitenkin keksi että tekemällä pieniä väistöliikkeitä se voisi välttää kujaan menon. Sen jälkeen kokeilimme saada sitä hyppäämään lähettämällä, mutta tässä ongelmaksi tuli se että vauhtia ei ollut tarpeeksi. Lopuksi koimme kuitenkin helpoimmaksi tavaksi juoksuttaa se sinne.

Pidemmittä puheitta, tässä olisi hieman kuvia sekä video.

Onnea ja epäonnea.

Kävimme Fiian kanssa taas tänään Myrskylässä ratsastusseura Kopseen estekisoissa. Kisapaikka on alle puolentunnin ajomatkan päässä, joten tänäänkään ei tarvinnut herätä hirveän aikaisin. Tamma oli tosin poikkeuksellisesti laitumella kisoja edeltävän yön. Ajattelin että se ehkä rauhoittaisi menoa hieman, ja olinkin oikeassa tällä kertaa.

Laitoimme Fiian lähtövalmiiksi pihatossa, jossa se oli huomattavasti rauhallisempi kuin tallissa. Pihatosta sitten suoraan koppiin, ja suunta kisapaikkaa kohti. Olimme juuri sopivasti hieman ennen ensimmäisen luokan alkua paikalla. Kävin maksamassa lähtömaksut, ja hoitaja kävelytti tammaa sillä aikaa.

Hyppäsimme ensimmäisenä luokan 50-60cm. Tein taaskin vain kevyen verkan, jottei tamma kuumenisi liikaa. Fiia oli ihan hyvällä tuulella, sekä erittäin rauhallinen. Sitä joutui ehkä jopa hieman ratsastamaan eteenpäin alussa. Pikku hiljaa se kuitenkin heräili, ja päätin antaa sen kävellä jottei kierrokset nousisi liian korkealle. Minua hieman jännitti torstaisen valmennuksen jälkeen että mitenhän meidän käy, joten olin ottanut raipankin mukaan kaiken varalta. 

Rata oli sama kuin viimeksi, joten en käynyt kävelemässä sitä tällä kertaa. Radalle päästyäni kävelin melkein tuomaripäätyyn asti, ja nostin laukan vasta tervehdyksen jälkeen. Suuntasin luottavaisin mielin kohti ensimmäistä estettä. Fiia hyppäsi kaikki esteet todella varmasti, eikä kolautellut jalkojaan puomeihin. Ainoastaan viimeiselle esteelle se lähti hieman kaukaa, sillä itse olisin odottanut vielä yhtä askelta ennen hyppyä. Ohjia löysäämällä pääsimme kuitenkin tästäkin esteestä puhtaasti yli ja siirryimme odottamaan uusintaa.

Ratsastin uusinnassa ensimmäisenä, josta johtuen jouduin siis aivan itse päättämään mistä välistä kannattaisi kääntää. Ratsastin mahdollisimman lyhyet tiet, mutta Fiia ei vaihtanut laukkaa esteiden päällä, joten jouduin tekemään muutaman vaihdon raviaskeleen kautta. Tästä johtuen sijoituimme toiseksi. häviten vain muutamalla sadasosasekunnilla ykköselle. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän suoritukseen. Palkintojenjakoon menin tällä kertaa taluttamalla. jotta Fiia oppisi seisomaan siellä nätisti. Sovimme voittaja ratsukon kanssa että hän menisi kunniakierroksen käynnissä, jotta pääsisimme harjoittelemaan sitä miten palkintojenjaossa kuuluu käyttäytyä. Fiia seisoi nätisti paikallaan ruusukkeen laiton ajan, vaikka paarmat hieman kiusasivatkin sitä.

Sitten olikin vuorossa meidän toinen luokka, eli 70cm. Tähän luokkaan en sen kummemmin verrytellyt, vaan otin ainoastaan muutaman hypyn taas kumpaankin suuntaan. Luokassa oli vain neljä ratsukkoa, ja meidän lähtövuoro oli viimeisenä. Saimme tässäkin luokassa puhtaan radan, joten pääsimme uusintaan. Uusinta alkoi melko pian meidän perusradan jälkeen. Katselin kahden muun suoritusta ennen omaa vuoroani. Toinen ratsukko sai puhtaan radan, tehden aika tiukat tiet. Minun 

olisi siis tehtävä samanlailla jos haluaisin sijoittua.

Sitten pääsimmekin jo radalle. Tervehdin tuomaria, ja nostin laukan. Fiia oli yllättävän rauhallinen vielä tässäkin vaiheessa, joten luotin siihen että saisin sen kääntymään tiukoistakin väleistä. Ensimmäisellä esteellä kolautimme hieman puomiin, joka onneksi pysyi kuitenkin kannattimillaan. Seuraavalle esteelle olikin suht tiukka tie, ja pelkäsin että jos pitäisin liikaa, niin ottaisimme puomin alas. Annoin siis hieman ohjaa tammalle, luottaen siihen että se osaa katsoa askeleet tiukassa paikassa, ja niinhän se osasikin! Pääsimme loppuradan puhtaasti maaliin asti. Saimme parhaimman ajan, sekä näin ollen ensimmäisen sijan eli sinivalkoisen ruusukkeen! Tällä kertaa menin hakemaan ruusuketta ratsain, ja huomasin että harjoittelu oli selkeästikin tuottanut tulosta jo heti ensimmäisellä kerralla. Pääsimme varmaan ensimmäistä kertaa ikinä menemään kunniakierroksen hallitussa laukassa, ilman että ruusuke lentelisi pitkin kenttää.

Sitten päästäänkin siihen epäonniseen osuuteen. Kisamatkalla ajattelimme poiketa Siwassa hakemassa jäätelöä ja juomista. Fiia odotteli kiltisti trailerissa sen aikaa, ja autolle palatessani huomasin että sehän ei lähdekään enää käyntiin. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin soittaa apujoukkoja paikalle, purkaa hevonen ulos trailerista Orimattilan keskustassa, irrottaa koppi autosta ja työntää autp käyntiin. Tämän jälkeen laitettiin koppi takaisin kiinni, hevonen kyytiin ja päästiin vihdoinkin jatkamaan matkaa tallille. Startti tuli tiensä päähän näemmä, joten pienimuotoista autoremonttia olisi taas luvassa. Tästä johtuen en ole vielä aivan varma pääsemmekö ensi viikon sunnuntaina Nastolan kisoihin. Mikäli pääsemme niin siellä olisi tarkoitus hypätä luokat 70cm ja 80cm.

Tässä vielä muutamia kuvia tämän päivän kisoista. Kaikkien kuvien (c) Alisa Suppola.

Epäonnistunut estevalmennus.

Olin pitkään jo miettinyt että jääkö tämän päivän estevalmennus väliin, sillä meillä oli jos jonkinmoista epäonnea matkassa. Loppujen lopuksi päästiin kaikesta huolimatta osallistumaan valmennukseen. Fiia oli jo kotona jotenkin hirveän hervostunut, ja pyöri sekä pomppi käytävällä. Se on pitkän aikaan ollut taas tosi tasainen, joten olihan tämä jotakuinkin odotettavissa.

Sää oli sateinen, mutta vältyimme onneksi suuremmilta kastumisilta. Kenttä oli suht märkä, sekä jopa hieman upottava, mutta ei kuitenkaan niin pahasti etteikö siinä olisi pystynyt hyppäämään. Aloitimme tehtävän niin että tulimme kaikki 4  estettä ravissa. Fiia kyttäili jo heti toista estettä sekä otti sille yhden kiellon. esteen väärällä puolella oli portti, joten eihän siitä nyt voinut mennä millään muka yli. Toisella yrittämällä pääsimme suoraan yli. Matka jatkui sarjalle, jossa b-osalla  oli valkoinen lankku. Tämä olikin sitten seuraava järkytys, ja Fiia kielsi niin että putosin selälleni maahan. Onneksi ei pahemmin sattunut mitään, ainoa vaan että vaatteet olivat aivan kuraiset tämän jälkeen. Uusinta yrityksellä Fiia yritti kieltää taas, joten ratsastin sen käynnissä esteen yli.

Tämän jälkeen menimme pelkkää vesimattoa muutaman kerran ravissa. Olin ajatellut että tämä olisi varmaan seuraava kyttäyksen kohde, mutta ei, sen yli Fiia meni ihan nätisti. Tämän jälkeen jatkoimme samaa rataa laukassa. Matka tyssäsi taas jälleen sarjan b-osalle joten jouduin tulemaan sen muutaman kerran uudestaan kunnes pääsimme kunnialla siitäkin yli. Ihan ihme päivä taas, sillä ei tuo kuitenkaan sitä vesimattoa kytännyt.

Lopuksi hyppäsimme radan vielä kaksi kertaa peräkkäin, ja molemmat kerrat sujuivat tosi hyvin. Lankun kyttääminen oli täysin unohtunut. Viimeiseen rataan olen ihan tyytyväinen, vaikka muuten tuntuukin siltä että olisi ollut vain parempi jäädä kotiin. Kotiin päästyään Fiia kyttäili pellolla olevaa autoa niin paljon ettei voinut edes syödä ruokiaan. Mikälie tamma päivä sillä oli taas vaihteeksi.

Ensi sunnuntaina olisi Kopseen estekisat, saapa nähdä mitä niistä tulee tämän täysin penkin alle menneen valmennuksen jälkeen. Ensi viikon sunnuntaina olevat Nauran estekisat taidan jättää ihan suosiolla väliin. Pakko taas treenata hieman enemmän, sillä emme ole käyneet kovinkaan monessa valmennuksessa tänä kesänä, ja sen kyllä huomaa. Noh ei auta lannistua, tästä on suunta taas vain ylöspäin!