Tänään on kaunis päivä, mä oon onnellinen.

Käytiin Fiian kanssa tänään Vironmäen ponitallilla treenaamassa koulurataa, ihan kouluaitojen sisäpuolella. Mukana oli myös vuokraaja, joka osallistuu sunnuntain kisoissa samaan luokkaan minun kanssa. Hän sai myös kokeilla ratsastaa hevosta vieraassa paikassa. Alkuun Fiia kyttäili, ja yritti testailla että onko pakko mennä aidan vieressä jne. Hetken kuluttua se kuitenkin asettui, ja huomasi että reunoja pitkin voi ihan hyvin mennä. Vuokraaja ratsasti alkuverkan, ja sen jälkeen radan muutaman kerran läpi. Tämän jälkeen menin itse selkään.

Ratsastin radan pari kertaa läpi, ja yritin kiinnittää huomiota siihen että ratsastaisin kulmat kunnolla, ja ettei Fiia rikkoisi laukkaa raville, vaan saisin tehtyä siirtymisen oikealla kohdalla. Onnistuinkin näissä mielestäni ihan hyvin, ja viimeinen kerta meni parhaiten. Siihen oli siis hyvä lopettaa koulutreenit. Vironmäellä on myös maastoesterata, joten kysyin saisinko käydä kokeilemassa Fiian kanssa vesiestettä, sillä epäilin että se ei sinne menisi. Sain luvan siihen, ja lähdimme kokeilemaan.

Aluksi vesi pelotti, eikä Fiia olisi halunnut mennä lähellekään sitä. Pikkuhiljaa suostuttelun, ja vuokraajan avustuksella pääsimme niin lähelle että kaviot kastuivat. Siinä vaiheessa tamma alkoi haistelemaan vettä, ja työnsikin turpansa veden alle ja alkoi päristelemään :D Se selvästi huomasi että vedessä voi olla hauskaa. Rohkaisin sitä hieman,ja hetken päästä se asteli vesihautaan niin että polvetkin kastuivat. Tulimme vedestä pois, ja menimme takaisin, jonka jälkeen ratsastin tuota muutaman kerran edestakaisin. Fiia nosteli jalkoja korkealle, ja näytti tykkäävän siitä kun vesi roiskui. Turhaan epäilin ettei se menisi sinne!

Aloin tänään miettimään myös sitä, että kuinka onnellinen olen siitä että olen löytänyt näin ihanan, toimivan ja nöyrän hevosen. Sen liike ei ehkä riitä kouluradalle, eikä laukkakaan ole aina niin hyvää ja kolmitahtista, mutta kultainen luonne korvaa nämäkin puutteet. Alkuun meilläkin oli hieman hankaluuksia, mutta nyt kun olen saanut hevosen luottamuksen, huomaan että se menee melkeinpä minne vain minun kanssani. Vielä ei ole tullut sellaista paikkaa mistä ei oltaisi päästy menemään. Eilen käytiin yksin maastoilemassa, ja ylitettiin iso puinen silta, jonka alla virtasi joki. Tätä en lähtisi ylittämään millä tahansa hevosella, sillä sillan kaiteet ovat polven korkeudella, ja siitä on helppo tippua alas.

Fiia on sellainen että sille käy aikalailla kaikki, eikä mitään erityisiä tammapäiviä ole. Kisoissa se yrittää parhaansa, kuskin mokailuista huolimatta, ja se kantaa nöyrästi myös aloittelijan selässään. Ilmankos se onkin aiemmin ostettu ratsastuskoulukäyttöön :)

Hieman jo jännittää sunnuntain koulukilpailut, mutta yritän olla ottamatta niistä mtiään paineita. Meni miten meni, toivottavaa olisi edes hyväksytty suoritus, mutta jos se ei onnistu niin sitten ei onnistu. Siitä on jo yli 10 vuotta kun olen itse ollut viimeksi koulukisoissa. Saimme lauantaille myös estevalmennuksen, kun Juho Norilo on tulossa opettamaan Olgan tallille. Jospa sekin vähän rauhoittaisi menoa koulukisoissa.

Meinasin ihan unohtaa, että tilasin Fiialle viime viikolla uuden loimen, ja se vihdoin eilen saapui. Tänään sovitin sitä, ja näytti istuvan ihan hyvin, Pitää vain jalkalenkit laittaa siihen. Oli ihan pakko tilata kun on niin ihanan värinen <3 Samalla myin pois meidän tummansinisen sadeloimen