Osaamisen äärirajoilla.

Tämän päivän ohjelmana oli ajella Fiian kanssa Iittiin Olgan valmennukseen. Tai siis Olga tosiaan ratsastaisi ensin Fiialla, ja tämän jälkeen pitäisi minulle tunnin omalla hevosellaan. Olimme reillusti sovittua aikaa aiemmin perillä, mutta tämä ei onneksi haitannut mitään, vaan pääsimme heti laittamaan Fiian kuntoon ratsastusta varten.

Kerroin alkuun muutamia juttuja mitkä ovat meidän ongelmakohtia tällä hetkellä, eli nuo väistöt sekä sitten vaaleat lankkuesteet. Olga verkkaili alkuun ravissa, ja taivutteli tammaa kumpaankin suuntaan. Tämän jälkeen vuorossa oli raviväistöt, jotka nekin Fiia suoritti yllättävän tasaisesti, ilman mitään ylireagointia. Laukka pyöri myös hyvin, mutta laukanvaihto ei taas vaihteeksi tänään onnistunut. Otin muutamia kuviakin ratsastuksesta, enkä voinut kuin ihastella sitä miten tasaiselta ratsukon meno näytti. Pakko myöntää että Fiia näytti Olgan alla todella hienolta :)

Kouluosuuden jälkeen olikin vuorossa esteet. Kentällä oli juuri sopivasti tällainen valkoinen lankku, jollaiselle Fiia on viime aikoina kiellellyt. Olga otti muutaman hypyn aluksi kentän keskellä olevalle pienelle pystylle, ja siirtyi sen jälkeen hyppäämään okseria. Loppujen lopuksi okseria korotettiin pikkuhiljaa niin että se oli lopuksi hieman yli metrin. Itseäni pelotti jopa katsella tuollaisen esteen hyppäämistä, vaikka Fiia pääsi sen yli helposti. Sainkin ilokseni kuulla ettei hevoselta lopu ainakaan ponnu kesken.

Tämän jälkeen olikin vuorossa se valkoinen lankku. Este näytettiin hevoselle kerran, eikä se sitä sen kummemmin katsellut. Fiia hyppäsi esteen kerta toisensa jälkeen nätisti ilman kyttäilyä.Meidän suurin ongelma taitaa siis olla vain se että minä itse jännitän, jolloin jännitys siirtyy hevoseen joka taas alkaa kyttäilemään turhuuksia. Eiköhän tästäkin toivon mukaan selvitä treenillä.

Seuraavaksi olikin minun vuoro mennä ratsastamaan. Sain ratsukseni Olgan entisen kisahevosen Woodyn, jolla hyppäsin myös viime kerralla. Tunnin aiheena oli sarjaesteet, ja menimmekin neljää peräkkäin olevaa estettä, niin että ensimmäinen väli oli innarina, sitten oli yhden askeleen väli, ja lopuksi kahden askeleen väli, sekä sama toisinpäin. Woodylla oli todella mukava hypätä, sillä se tosiaan hyppäsi vaikka sen toi kuinka huonosti esteelle. Pääasiassa lähestymiset kuitenkin onnistuivat, ja vain kerran tulimme oikeasti tosi huonosti tuolle sarjan toiselle esteelle,

Alkutunnista esteet pidettiin matalina, mutta loppua kohden tuo sarjan viimeinen nostettiin metrin korkuiseksi. Siinä vaiheessa kyllä hieman pelotti, mutta aivan turhaan. Woody oli niin satavarma suorittaja että se hoiti homman kotiin heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Tästä sain hieman itsevarmuutta ja uskalsin seuraavilla kerroilla jopa ratsastaa sitä esteiden välissä. Tekee kyllä niin hyvää mennä täysin erilaisella hevosella kuin mitä Fiia on. 

Olen niin iloinen tämän päivän treenien onnistumisesta, että en enää edes löydä sanoja kuvailemaan sitä. Aivan mahtava onnistumisen fiilis jäi päälle, ja Fiiakin oli niin hienona. Täytyy ehdottomasti yrittää vähintään kerran kuukaudessa tehdä niin että Olga hyppää Fiialla, ja otan sitten itse tunnin hänen hevosellaan.