Fiian harja on kulunut niin ettei siihen saa millään nättejä lettejä, joten sekään ei vienyt aikaamme aamulla. Taisi mennä noin 30min siihen että kamat olivat kasassa, sekä hevonen kopissa. Olimme vähän turhankin aikaisin kisapaikalla, mutta ehdinpähän ainakin verkkaamaan kunnolla alle.
Kävimme katselemassa paikat läpi, ja maksamassa lähtömaksut. Tämän jälkeen aloimme laittaa Fiiaa kuntoon. Suuntasin tamman kanssa verkkakentälle. Aloitin verkkaamisen taivuttelemalla taas mahdollisimman paljon, jotta saisin avut varmasti läpi. Alkuun Fiia taas tapansa mukaan yritti hieman kaahailla, sekä kyttäillä jännittäviä asioita. Laukkaa otin vain toiseen suuntaan, jottei kierrokset turhaan nousisi liian korkealle.
Maneesissa sai olla yksi valmistautuva ratsukko kerrallaan, joten pääsinkin seuraamaan meitä edellä menevän rataa. Ihan kiva että ehtii itsekin hieman valmistautua vielä siellä maneesissa, sekä käydä rataa mielessään läpi. Minulla oli hirveä paniikki siitä muistanko kaiken.
Pääsimme hetken kuluttua aitojen sisään, ja Fiia kyttäili sekä säikkyi hieman tuomaripäätyä. Keskityin ratsastamaan sen kunnolla kulmiin, sekä menemään pääasiassa juuri siellä pelottavassa päädyssä, jolloin se pelko yllätys yllätys katosi :D Sitten tulikin jo lähtömerkki ja pääsimme aloittamaan.
Alku tuntui hieman hankalalta, sillä keskityin siihen ettei tamma pääsisi kaahaamaan liian kovaa, sekä siihen että pystyisin itse istumaan ravissa. Yht äkkiä kesken keskiympyrän tuli tilapäinen muistikatkos enkä ollut aivan varma olinko tehnyt keskiympyrän jo molempiin suuntiin. Jatkoin kuitenkin rataa eteenpäin, ja toivoin parasta. Laukkalävistäjät menivät yllättävän hyvin, vaikka ajattelin että ne olisi meille se suurin ongelma. Suurimmaksi ongelmaksi kuitenkin muodostui hevosen yleinen jännittyneisyys, mikä ilmeni ohjien nyppimisenä.
Selvittiin rata kunnialla läpi, ja palattiin verkkakentälle odottamaan tuloksia. Meidän jälkeen oli vielä yksi ratsukko, joten hetken aikaa saimme jännittää. Pakko kyllä myöntää että yllätyin täysin, kun kuulin että olimme sijoittuneet toisiksi. Tämä taitaa olla minunkin elämäni ensimmäinen ruusuke koulukisoista. Menimme palkintojenjakoon maneesiin, ja Fiia alkoi heti käymään kierroksilla. Se pyöri levottomana, eikä olisi malttanut hetkeäkään odottaa. Ruusukkeen se antoi kuitenkin laittaa nätisti, mutta tämän jälkeen sitten karkasikin mopo käsistä. Fiia hyppi paikallaan, pukitteli ja yritti ryysiä laukkaan, niin että minulla oli täysi työ pidellä sitä, ettei se jyräisi edellä laukkaavaa ponia kumoon.
Eikä meno muuttunut palkintojenjaon jälkeenkään vaan tamma pyöri ja kaivoi levottomana kokoajan. Sillä oli ihan selvästi ylimääräistä energiaa, eikä se näyttänyt pysyvän enää nahoissaan. Jos hevoset osaisi puhua niin voisin kuvitella Fiian huutavan että "Missä ne esteet on??" :D
Kamat siis äkkiä kasaan, hevonen koppiin ja suunta kotia kohti! Tallilla Fiia pääsi pesun jälkeen takaisin ulos syömään heiniä.
Seuraavat kisat meillä olisikin sitten Tortolan tallilla, Artjärvellä helatorstaina.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti